Boa Tarde!
Aloittelinpa minäkin vaihtoblogini ja tarkoituksena olisi tässä keskittyä enemmän kaikkeen oheistoimintaan eikä niinkään tuohon koulunkäyntiin. Totta kai varmasti sitäkin tulee (ehkä) hieman tehtyä, mutta pääpaino olkoon muualla.
Eilen 7.2.13 alkoi tähän astisen elämäni yksi mielenkiintoisimmista reissuista kun Lufthansan kone nousi Helsinki-Vantaan kentältä puoli seitsemän aikaan aamulla. Helsingissä oli pikkupakkanen ja lunta hieman satoi, vaan Frankfurtissa ilma näytti jo hieman lämpimämmälle, vaikkakin harmaalle. Frankuista sitten uusi Lufthansan lento kohti Portoa ja tänne saavuin puolen päivän maissa paikallista aikaa. Tosiaan, kello on täällä Suomi-2h, eli vissiinkin GMT 0. Lennot meni hyvin, mitä nyt Frankfurtista lähtiessä tunsin oloni hyvinkin nuoreksi, matkaseuraksi nimittäin sattui koneellinen saksalaisia eläkeläisiä ja voi pojat sitä säätämistä. Mielenkiintoisin episodi koettiinkin kun lähtöselvityksessä vanhalla herrasmiehellä oli sepalus auki eikä sitä, yrityksistä ja avuista huolimatta, meinattu saada millään kiinni. Henkilökunnallakin alkoi pikkuhiljaa keittämään, enkä moiti, säätö oli melkoista. Portoon laskeuduttiin ajoissa ja oli melkoinen episodi kun vanhukset alkoivat kaivelemaan käsimatkatavaroitaan ylälokeroista. Välillä meinasi kyllä usko loppua, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Kentältä nappasin kartan ja paikansin asuntoni, ei muuta kuin metroon ja kohti Estadio Do Dragaoa, tarkemmin sanottuna Bolhãon asemaa. Päästessäni maan pinnalle huomasin olevani yhdellä isoimmista shoppailukaduista, eli Rua de Santa Catarinalla. Hyvä, sillä asuntoni sijaitsee vain pari korttelia eteenpäin kyseiseltä kadulta Rua dom João IVeellä. Asunnon löysin helposti ja Diogo olikin siellä vastassa. Diogo siis asuu tässä alapuolella koiriensa kanssa ja isännöi taloa meille vaihtareille. Talossa asuu lisäkseni ilmeisesti 8 ihmistä joten uusia tuttavuuksia varmasti tulee. Asunto on kolmi kerroksinen ja kaksi vierekkäistä taloa on yhdistetty, eli tilaa on aivan riittämiin. Oma huoneeni on noin 25m2 omalla vessalla sekä omalla terassilla, joka on puutarhaan päin. Puutarhassa kasvaa muun muassa sitruunoita ja tomaatteja, jotka ovat käytettävissämme.
Hieman kerkesin kotiutumaan kun Alicia tuli koputtelemaan ovelle ja kysyi haluaisinko lähteä käymään kaupassa ja vähän kiertelemässä kaupungilla, hän myös lupasi toimia oppaana. Mikäs siinä, lähdimme ensin kävelemään kohti historiallista keskustaa eli Ribeiroa ja isoa siltaa (en nyt muista sillan nimeä), sekä tämän jälkeen rantaraitille syömään. Joen lähellä hinnoissa on turistilisä, lämmin ateria, alkupalat ja pullo punkkua sekä lasillinen portviiniä maksoi melkein 20 euroa, halvemmallakin pääsee, mutta en valita. Illemmalla kävimme vielä tapaamassa Alician kaveria Pedroa, joka on hieman minua nuorempi brasilialainen ja ollut täällä jo noin 6kk. Pedro tunteekin kaupungin hyvin ja vei meidät suklaakakulle. Pointti tähän oli kahvilan nimi, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa maailman parasta suklaakakkua. Olihan se hyvää, muttei kuitenkaan maailman parasta..
Eilen illalla sitten tulikin uni melko helposti, laskin valvoneeni noin 20 tuntia ja nukuinkin 13 tuntia viime yönä. Heräsin aamulla 11 korvilla ja keittelin hieman teetä. Tämän jälkeen suuntasin kohti keskustaa ja bongasinkin mukavan pienen kahvilan jossa sain ison kahvin ja croissantin. Päätähuimaava hinta, maksoi nimittäin yhden euron tämä lysti. Kahvit on poikkeuksetta espressoja ja maksaa noin 50 senttiä. Leivostarjontaa katsoessa totesin itsekseni, että tavoitteena on olla lihoamatta yli viittä kiloa, voi nimittäin olla jo aikamoinen haaste.
Kahvin jälkeen lähdinkin suunnistamaan erästä skeittikauppaa Trindaden metroaseman viereen, tavoitteena oli myös käydä ESN toimistossa(jonne asti en päässyt) sekä eräässä levykaupassa. Skeittikaupan ollessa "siestalla" päätin suunnistaa suoraan Cedofeitaan ja levykauppaan. Levykauppa olikin melkoisen positiivinen yllätys, mukava myyjä sekä paljon hyviä levyjä kohtuu hintaan. Bongasin muuten Nightwishia ja vanhoja HIMin cd levyjäkin, mukaan tarttui kuitenkin Gil Scott-Heronin Free Will lp erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Myyjän kanssa jutellessani hän esitteli minulle paikallisen rytmimusiikkipoppoon nimeltä Orelha Negra. Kuuntelin yhden levyn läpi ja hyvältä kuulosti, jonka jälkeen myyjä koitti minulle löytää kyseisen poppoon älpeetä muttei ikävä kyllä löytänyt. Lupasi kuitenkin hankkia levyn minulle ja sovimme, että tulen ensi viikolla käymään.
Tämän jälkeen pyörin ympyrää Cedofeitassa ja kävin eräässä katutaidekaupassa jonka ystävällinen naismyyjä esitteli Porton katutaidetta ja antoi katutaidekartankin. Hän myös kertoi heillä olevan bileitä kaupalla ja Cedofeitan alueella, sekä kutsui käymään niissä. Täytynee varmaankin tutustua skeneen, sillä täällä on paljon katutaidetta ja erittäin hienoakin sellaista!
Nyt istun koneella ja katselen auringon laskua huoneeni ikkunasta, jalkoja jomottaa tämän päiväisen kävelyn takia, joten on varmaankin aika avata olut. Ainiin, hinnoista hieman vielä. Lähellämme on hedelmäkauppa, jonka tuotteet ovat jostain Porton lähettyviltä, esimerkiksi mandariinit maksoivat 22senttiä 5kpl ja päärynät hieman vähemmän. Punkkupullo maksaa noin 2€ ja lämmin ateria lisukkeineen noin 5€, 6 olutta maksoi 1,69€. Täällähän elää mielellään!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.