Heipä hei jälleen

Onkin hetki jo vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta, olen niin kovin laiska toisinaan tämän kirjoittamisen suhteen, mutta nyt päätin ottaa pässiä sarvista ja rykäistä teksin kasaan. Kävimme pari viikkoa sitten Gregin, Alician ja Annikan kanssa katselemassa miltä se pääkaupunki täällä näyttää. Bussimatka Lissaboniin otti noin 3,5h ja edestakaisin red expressillä maksoi 34€. Halvemmallakin pääsee, jos ei ota expressiä, mutta sitähän me ei tiedetty. Perillä sitten odottikin Alician ystävä Belgiasta, tyttö joka on myös erasmusvaihdossa, joten saatiin majapaikkakin ilmaiseksi. Majapaikkana toimi asunnon olohuone patjoineen päivineen. 

Perjantai-ilta menikin sitten enemmän tai vähemmän syödessä ja juodessa, sillä kolme tuntia saapumisemme jälkeen oli talo täynnä erasmusväkeä niin Lissabonista, Coimbrasta kuin portostakin, porukkaan mahtui myös yksi suomalainen minun ja Annikan lisäksi. Olipas hauska puhua Suomea, vaikka välillä tuntuu, että se on hiton hankalaa kun ajattelee jo englanniksi ja sitten pitäisi puhua suomeksi..Perjantai-illan huumaa..

Lauantaina päätimme suunnata kohti expoaluetta ja päätimme myös Gregin kanssa käydä vähän aquariumissa, olihan villi paikka etenkin kun matkalaisten päätä hieman vaivasi tuo kuuluis alkoholin puutostila. Aquarium olikin tähän loistava lääke ja mukava vesiseikkailu vei väsyneen matkalaisen ajatukset lämpimiin vesiin. 

Lauantai-iltana sitten päätimme ottaa paikan todella haltuun, emme nimittäin käyneet perjantaina ulkona juurikaan, joten lauantaina oli sitten Baro-Alton vuoro. Baro Alto on baarikatujen aluetta Lissabonissa ja ihmisiähän oli kuin pipoa, tosin ei baareissa vaan kadulla. Ihmiset hakivat juomansa baarista ja päätyivät kaduille niitä nauttimaan, mikäs siinä, sopi minulle kuin nenä naamaan, kaljakin oli halpaa. Päätimme Gregin ja Annikan kanssa pitää oman Pubcrawl kilpailun ja vaihdoimmekin joka juoman jälkeen baaria kunnes rahat oli juotu ja pää oli utuinen. Lopputulos oli kutakuinkin seuraavanlainen: Annika lähes selvinpäin, Greg humalassa ja Markus nakit silmillä. Kuva kertokoon loput. 

Sunnuntaita sitten vietettiinkin siihen kuuluvalla arvokuudella, eli nukuttiin bussissa, tai ainakin koitettiin, ei ollut helppoa ei..

Opiskelukin on alkanut selkeytymään täällä hieman, mulla on siis kaksi kurssia ja intensiiviportugali. Toista näistä kursseista en ajatellut edes suorittaa, koska suurin osa materiaalista kurssille on portugaliksi ja opettajan kirjoittamaa. Englanniksi ei mahdollista saada. Toiselle kurssille, kaupunkisosiologiaa, materiaalit ovat saatavilla myös englanniksi, mika helpottaa ainakin allekirjoittaneen työtä huomattavasti. Viimeksi kävimme keskustelua Simmelin tekstin perusteella ja opettaja kysyi loppuvaiheessa minun näkemystäni tekstistä. Puhuessani negatiivisesta solidaaarisuudesta, sekä yksilöllisyydestä kaupungissa, opettaja tokaisi että muut olivat jo keskustelleet nämä, eli ikävä kyllä ei voi minkään. No, tulipahan sentään hieman puhuttua kollegoiden kanssa, fiksun oloista väkeä suurimmaksi osaksi, ainakin he ketkä edes yrittävät opiskella ja haluavat olla mukana. Toinen mikä oli kummallista, on tämä keskustelutapa täällä. On ihan normaalia, että  kun toinen esittää pointtinsa niin opettaja alkaa puhumaan päälle ja sitten opiskelija korottaa ääntään ja opettaja korottaa ääntään niin kauan kunnes jompi kumpi huutaa pointtiaan. Välillä luulen, että nuo oikeasti tappelevat, vaikka kyseessä olisi oikeastaan normaali keskustelu. Itseäni ainakin häritsi, kun opettaja halusi jatkuvasti keskeyttää ja jouduin oikeasti pitämään puoliani että sain äänen kuuluviin ja asian sanotuksi. Ehkei nämä portugalilaiset ole parhaita kuuntelijoita.. 

Nyt taidan jatkaa kiroilua tuon portugalin kielen kanssa, on nimittäin ihan tajuttoman hankalaa minulle tuo oppiminen, ai että olen kade ranskalaisille joilla on käytännössä puolet sanastosta lähes samanlaisia, sekä samoja sääntöjä esimerkiksi maskuliinin ja femininiin sekä artikkeleiden kanssa. No, ehkä tämä tästä ajan kanssa. Seuraavaan kertaan kuomaseni.

Heipähei,

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa hieman havainnoistani täällä kauniissa keväisessä Portossa. Havainnoilla tarkoitan siis ihan normaaleita juttuja, jotka ovat välillä aiheuttaneet kummastusta ja myös hilpeitä tilanteita.

1) Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi todella ystävällisiä, jos et puhu portugalia niin silti paikalliset koittavat puhua kanssasi ja tietysti portugalia. Ihmiset puhuvat paljon käsillään ja näin ollen yleensä saat jonkinlaisen kuvan siitä, mitä he ajavat takaa. Viime viikonloppuna päätimme suomalaisen kämppikseni kanssa järjestää sitsit, ihmisiä tuli paikalle noin 15 ja viini virtasi, ruokakin oli hyvää. Hauskaa oli kuulla kuinka ihmiset lauloivat suomeksi ja ruotsiksi, suomalaisten sitsaajien tulisi kyllä ottaa tästä innokkuudesta mallia! 

2) Varjossa on pirun kylmä. Auringon teho on täällä todella kova, mutta varjossa palelee heti, siksi pitääkin aina kävellä kadun aurinkoista puolta ja valita katuja auringon perusteella. Tuleekin käveltyä eri katuja riippuen ajankohdasta. 

3) Jotkut kadut ovat hieman kuumottavia, esimerkiksi Rua Santa Catarina ei houkuta iltaisin, katu on tyhjä ja asuntoja ei ole, koska kyseessä on kauppakatu. Jopa google maps kehottaa olemaan varovainen kadulla öisin. Eräs brasilialainen vaihtari sanoikin meille tullessaan, että tunsi olevansa taas Brasliassa koska kadut olivat hieman epäilyttäviä. Onneksi kertaakaan ei ole vielä tarvinnut pelätä vaikka öisin on kulkenutkin, käyttää maalaisjärkeä niin selviää hyvin. 

4) ESN bileet on melko kamalia. Klubit on ihan täynnä ja olo on kuin olisi sillipurkissa, juomat tosin on halpoja. Muita mukavia baareja löytyy kun vain jaksaa vähän etsiä, Ribeirassa onkin maanantaisin paljon opiskelijoita kaljoittelemassa ihan joen rannassa olevissa kahviloissa. Pitää odotella säiden lämpenemistä niin pääsee oikeasti jyvälle tästä touhusta.

5) Päivärytmi on melko erilainen, varsinkin viikonloppuisin. Ihmiset aloittelevat joskus yhdentoista korvilla ja baareihin mennään vasta kahden aikoihin, bileillat on siis oikeasti melko pitkiä, sillä baarit saattavat olla auki kuuteenkin, kaikkialla saa myös tupakoida sisällä, 

6) Ruoka, voi pojat se on hyvää. Portugalilainen keittiö on melko raskas, mutta sitäkin maukkaampi. Kalaa on saatavilla paljon, sekä lihaa, kaikessa käytetään kermaa ja juustoa. Sunnuntaina käytiin Matosinhosissa, eli rannalla ja syötiin paikallista kalaa. Ravintola oli ihan ykkönen ja omistaja halusi meidän maistavan traditionaalisia ruokia joten toi monta eri maistiaista ennen pääruokia. Pääruokia oli kolmea eri tyyppiä ja kaikki kalaa, koska halusimme kalaa. Ehdoton lempparini oli Bacalhao, käytännössä Turskaa, kermaa ja juustoa vuoassa, hohhoijaa, vei nimittäin kielen mennessään! Leivokset ovat myös erinomaisia, pastel de nata on kyllä ykkössuosikki, etenkin jos sen ottaa Galao kahvin kanssa. 

7) Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä. Ovet, nimittäin ne aukeavat ihan väärään suuntaan täällä. Ovi aukeaa aina työntämällä, joten tämä on aiheuttanut pohjoismaiselle oven vetäjälle monia hilpeitä tilanteita. No, kaikista on selvitty ilman sen suurempia ongelmia. Kerran tosin sain suuret naurut kahvilassa kun en meinannut päästä kahvilaan sisään ja kämppikseni Gregor nauroi vieressäni kun rynkytin ovea. Saatoin hieman punastua kun tajusin tilanteen. 

Nämä ovat olleet oikeastaan ensimmäiset kulttuurishokkia muistuttavat havaintoni, kaikista on selvitty ja elämä hymyilee. Tällä hetkellä istun auringossa omalla terassillani ja kummasti kämppikseni koputtelevat ovea ja haluavat terassille. Aluksi olimme Bartin kanssa kaksistaan ja nyt meitä on kuusi. Terassini taitaa olla melko suosittu. Seuraavaksi taidetaan mennä syömään johonkin ja sitten tiedekuntaan, luennot alkavat viiden jälkeen ja kestävät tänään kymppiin, sillä lopuksi on vielä intensiivikurssi portugalia. Kurssi josta oikeasti ymmärrän jotain, toisinkuin sosiologiasta portugaliksi. Mitäs sitä taululle kirjoittamaan tai powerpointteja tekemään kun voi puhuakkin. Lopuksi muutama kuva:
 

Franscicinha, Lihaa, lihaa, lihaa, lihaa, lihaa, juustoa, tulinen kastike ja leipä. Puolikas riitti mainiosti.

Kalat, Bacalhao tuo vuoassa oleva, jossa kaksi oliivia. 

Ribeira sillan toiselta puolelta kuvattuna, eli Villa Nove De Gaian puolelta. 

Kalevala portugaliks, pakko-ostos. 

Viisi päivää takana Porto-elämää ja alkaahan tämä toki jo sujua. Arkiaskareet alkaa helpottumaan ja lähikadut alkavat olemaan tuttuja. Paljon on tullut pyörittyä tässä lähiseuduilla, ehkä tuo sateinen sää ja flunssa ovat hieman rajoittaneet omaa aktiivisuutta.

Eilen vietimme kämppiksen Arjanin synttäreitä ja muut lähtivät ulos joihinkin vaihtarikarkeloihin, itse päätin kuitenkin jäädä kotiin koska alkoi todella tuntumaan siltä, että tulen kipeäksi. Yöllä sitten iskikin kuume ja tärisin puoliyötä kuumehorkassa, onneksi päivällä hain apteekista parasetamoolia ja toinen kämppikseni Alicia antoi vielä kodeiinitabletteja kaikkein pahimpiin tilanteisiin. Tänään olenkin lähinnä nukkunut ja koittanut parannella, tällä hetkellä olo on ihan kohtuullinen, hieman hikoiluttaa, eli kuumetta taitaa vielä olla. 

Kävin eilen ESN toimistossa varaamassani tapaamisessa, joka sitten kestikin melkein kolme tuntia. Paikalla oli muitakin vaihtareita ja saimme pikaisen esittely yliopistosta ja kaupungista sekä ESN-networkista. Minulle uusi tieto oli, että täällä tosiaan käy vuosittain lähes 3000 vaihtaria pelkästään Porton yliopistossa. Tähän kun lasketaan muutama muu koulu päälle, niin vaihtareita on ilmeisesti lähemmäs 4000 vuosittain. Melko kansainvälistä siis. Tosiaan, Portossa on ilmeisesti muitakin yliopistokouluja kuin Uni Porto, esimerkiksi Aalto-yliopistolla on vaihto-ohjelmia joidenkin muidenkin koulujen kanssa tässä Porton alueella ainakin arkkitehtiopiskelijoille. 

ESN tapaaminen meni ihan mukavasti, saimme paikalliset puhelinliittymät, jotka sinäänsä on melko turhat sillä niillä voi soittaa ja viestitellä vain muihin samoihin liittymiin, ihan käteväähän tämä on kun kaikilla vaihtareilla on kyseiset liittymät ja puhelut sekä viestit näiden välillä on ilmaisia. Ihmetyttää kuitenkin, etten voi tällä soittaa muihin liittymiin tai esimerkiksi Suomeen, toisaalta jos hinta on 7,5€ kuukaudessa niin ei kai voi liikoja odottaakaan, isäni sanoin "Mersua ei saa Ladan hinnalla".

Tänään havahduin myös siihen, ettei minulla ole hajuakaan kurssien alkamisista, tiloista missä ne on, tai siitä miten tiedon saa. Yliopiston sivut ovat melko toivottomat, osa sivuista toimii vain portugaliksi ja silloinkin vain puoliksi, eli mitään päivämääriä ei oikein löydy. Lähetin kuitenkin yhden sähköpostin kv koordinaattorille meidän tiedekuntaan eli FLUPiin (Faculdade de letras da universidade do Porto). Kämppikseni Grigor, joka on samassa tiedekunnassa kanssani oli melko varma, että kurssini alkaisivat vasta parin viikon päästä kuten myös hänellä. Aiemmin hän sanoikin, että on ollut täällä noin 5kuukautta ja tästä ajasta yli puolet lomalla. Opetus on oikeastaan kokonaan portugaliksi, joten tuskin siitä kauheasti saan irti. Intensiiviportugalin kurssini alkaa vasta kuun lopussa ja kestää kuukauden verran, joten katsotaan mitä tulevan pitää. Kyseistä kurssia hieman odottelenkin, sillä se todennäköisesti tulee olemaan niitä harvoja kursseja joita suoritan ja siitä varmasti on apua täällä olemiseen ja elämiseen. 

Huomisen suunnitelmissa on flunssan parantaminen, olo alkaa tällä hetkellä olemaan jo parempi kuin aiemmin, saattaa tosin johtua tuosta kodeiinistakin. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa taas lutviudu. Säätkin näyttäisivät Accuweatherin mukaan menevän parempaan suuntaan, joten loppuviikosta voisikin jo päästä ostamaan skeitin ja vähän rullaamaan, pakko myöntää, että sitä odotan. Ehkä ensi viikolla sitten voisi käydä katsastamassa Matosinhosin rannat ja surffispotteja. Nyt avaan Netflixin ja katselen jotain aivotonta, sekä koitan nukkua, eli seuraavaan kertaan! 

​Tschau!

Boa Tarde! 

Aloittelinpa minäkin vaihtoblogini ja tarkoituksena olisi tässä keskittyä enemmän kaikkeen oheistoimintaan eikä niinkään tuohon koulunkäyntiin. Totta kai varmasti sitäkin tulee (ehkä) hieman tehtyä, mutta pääpaino olkoon muualla. 

Eilen 7.2.13 alkoi tähän astisen elämäni yksi mielenkiintoisimmista reissuista kun Lufthansan kone nousi Helsinki-Vantaan kentältä puoli seitsemän aikaan aamulla. Helsingissä oli pikkupakkanen ja lunta hieman satoi, vaan Frankfurtissa ilma näytti jo hieman lämpimämmälle, vaikkakin harmaalle. Frankuista sitten uusi Lufthansan lento kohti Portoa ja tänne saavuin puolen päivän maissa paikallista aikaa. Tosiaan, kello on täällä Suomi-2h, eli vissiinkin GMT 0. Lennot meni hyvin, mitä nyt Frankfurtista lähtiessä tunsin oloni hyvinkin nuoreksi, matkaseuraksi nimittäin sattui koneellinen saksalaisia eläkeläisiä ja voi pojat sitä säätämistä. Mielenkiintoisin episodi koettiinkin kun lähtöselvityksessä vanhalla herrasmiehellä oli sepalus auki eikä sitä, yrityksistä ja avuista huolimatta, meinattu saada millään kiinni. Henkilökunnallakin alkoi pikkuhiljaa keittämään, enkä moiti, säätö oli melkoista. Portoon laskeuduttiin ajoissa ja oli melkoinen episodi kun vanhukset alkoivat kaivelemaan käsimatkatavaroitaan ylälokeroista. Välillä meinasi kyllä usko loppua, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kentältä nappasin kartan ja paikansin asuntoni, ei muuta kuin metroon ja kohti Estadio Do Dragaoa, tarkemmin sanottuna Bolhãon asemaa. Päästessäni maan pinnalle huomasin olevani yhdellä isoimmista shoppailukaduista, eli Rua de Santa Catarinalla. Hyvä, sillä asuntoni sijaitsee vain pari korttelia eteenpäin kyseiseltä kadulta Rua dom João IVeellä. Asunnon löysin helposti ja Diogo olikin siellä vastassa. Diogo siis asuu tässä alapuolella koiriensa kanssa ja isännöi taloa meille vaihtareille. Talossa asuu lisäkseni ilmeisesti 8 ihmistä joten uusia tuttavuuksia varmasti tulee. Asunto on kolmi kerroksinen ja kaksi vierekkäistä taloa on yhdistetty, eli tilaa on aivan riittämiin. Oma huoneeni on noin 25m2 omalla vessalla sekä omalla terassilla, joka on puutarhaan päin. Puutarhassa kasvaa muun muassa sitruunoita ja tomaatteja, jotka ovat käytettävissämme.

Hieman kerkesin kotiutumaan kun Alicia tuli koputtelemaan ovelle ja kysyi haluaisinko lähteä käymään kaupassa ja vähän kiertelemässä kaupungilla, hän myös lupasi toimia oppaana. Mikäs siinä, lähdimme ensin kävelemään kohti historiallista keskustaa eli Ribeiroa ja isoa siltaa (en nyt muista sillan nimeä), sekä tämän jälkeen rantaraitille syömään. Joen lähellä hinnoissa on turistilisä, lämmin ateria, alkupalat ja pullo punkkua sekä lasillinen portviiniä maksoi melkein 20 euroa, halvemmallakin pääsee, mutta en valita. Illemmalla kävimme vielä tapaamassa Alician kaveria Pedroa, joka on hieman minua nuorempi brasilialainen ja ollut täällä jo noin 6kk. Pedro tunteekin kaupungin hyvin ja vei meidät suklaakakulle. Pointti tähän oli kahvilan nimi, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa maailman parasta suklaakakkua. Olihan se hyvää, muttei kuitenkaan maailman parasta..

Eilen illalla sitten tulikin uni melko helposti, laskin valvoneeni noin 20 tuntia ja nukuinkin 13 tuntia viime yönä. Heräsin aamulla 11 korvilla ja keittelin hieman teetä. Tämän jälkeen suuntasin kohti keskustaa ja bongasinkin mukavan pienen kahvilan jossa sain ison kahvin ja croissantin. Päätähuimaava hinta, maksoi nimittäin yhden euron tämä lysti. Kahvit on poikkeuksetta espressoja ja maksaa noin 50 senttiä. Leivostarjontaa katsoessa totesin itsekseni, että tavoitteena on olla lihoamatta yli viittä kiloa, voi nimittäin olla jo aikamoinen haaste. 

Kahvin jälkeen lähdinkin suunnistamaan erästä skeittikauppaa Trindaden metroaseman viereen, tavoitteena oli myös käydä ESN toimistossa(jonne asti en päässyt) sekä eräässä levykaupassa. Skeittikaupan ollessa "siestalla" päätin suunnistaa suoraan Cedofeitaan ja levykauppaan. Levykauppa olikin melkoisen positiivinen yllätys, mukava myyjä sekä paljon hyviä levyjä kohtuu hintaan. Bongasin muuten Nightwishia ja vanhoja HIMin cd levyjäkin, mukaan tarttui kuitenkin Gil Scott-Heronin Free Will lp erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Myyjän kanssa jutellessani hän esitteli minulle paikallisen rytmimusiikkipoppoon nimeltä Orelha Negra. Kuuntelin yhden levyn läpi ja hyvältä kuulosti, jonka jälkeen myyjä koitti minulle löytää kyseisen poppoon älpeetä muttei ikävä kyllä löytänyt. Lupasi kuitenkin hankkia levyn minulle ja sovimme, että tulen ensi viikolla käymään.

Tämän jälkeen pyörin ympyrää Cedofeitassa ja kävin eräässä katutaidekaupassa jonka ystävällinen naismyyjä esitteli Porton katutaidetta ja antoi katutaidekartankin. Hän myös kertoi heillä olevan bileitä kaupalla ja Cedofeitan alueella, sekä kutsui käymään niissä. Täytynee varmaankin tutustua skeneen, sillä täällä on paljon katutaidetta ja erittäin hienoakin sellaista! 

Nyt istun koneella ja katselen auringon laskua huoneeni ikkunasta, jalkoja jomottaa tämän päiväisen kävelyn takia, joten on varmaankin aika avata olut. Ainiin, hinnoista hieman vielä. Lähellämme on hedelmäkauppa, jonka tuotteet ovat jostain Porton lähettyviltä, esimerkiksi mandariinit maksoivat 22senttiä 5kpl ja päärynät hieman vähemmän. Punkkupullo maksaa noin 2€ ja lämmin ateria lisukkeineen noin 5€, 6 olutta maksoi 1,69€. Täällähän elää mielellään!

http://www.youtube.com/watch?v=bwkEIzgeNao